Kuukauden hartauskirjoitus

 

Vanhan testamentin profeettakirjojen joukossa ei ole Elian kirjaa. Hänestä kerrotaan pääasiassa Ensimmäisen kuningasten kirjan 17. -21. sekä toisen kuningasten kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa. Hänen kerrotaan myös tehneen useita ihmeitä.

Elia toimi  800-luvulla profeettana sen jälkeen, kun Israelin kuningaskunta oli jakautunut kahtia pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Koska Jerusalem oli Juudan valtakunnan pääkaupunki, Israelin kuningas Ahab tahtoi tehdä pesäeroa jerusalemilaiseen temppelikulttiin. Hänen vaimonsa Isebel oli sidonilainen prinsessa ja Baalin papitar, ja niinpä Ahab sallikin Baalin ja muiden kanaanilaisten jumalien pyhättöjen rakentamisen Israeliin. Tällöin ryhtyi Elia epäkiitolliseen tehtäväänsä: uhmaamaan maan mahtavia ja julistamaan kääntymystä takaisin Herran puoleen.Näiden kirjojen mukaan Elia oli tisbelinen, Gileadiin asettunut siirtolainen. Ensimmäisen kerran hänet mainitaan, kun hän ennusti kuningas Ahabille, että Israeliin on tulossa useita vuosia kestävä kuivuus. Niin myös tapahtui.

Lausuttuaan tämän ennustuksen Elia vetäytyi Herran käskystä Keritin purolle. Siellä tapahtui sellainen ihme, että häntä ruokkivat korpit aamuin ja illoin. Mutta koska pitkään aikaan ei ollut satanut, puro kuivui. Silloin Elia lähti Sarpatiin, Sidonin alueelle, erään lesken luo. Vaikka ruoka aluksi oli vähissä, sitä syntyi ihmeellisellä tavalla lisää eikä se loppunut. Lesken poika sairastui ja lopulta kuoli, mutta Elia herätti hänet henkiin.

Kolmantena vuotena tämän jälkeen Elia palasi Herran käskystä kuningas Ahabin luo. Kuivuuden vuoksi maassa vallitsi tuolloin ankara nälänhätä.  Elia haastoi Ahabin sekä Baalin ja Astarten profeetat voimainmittelöön, joka suoritettiin Karmelin vuorella. Baalin profeetat yrittivät saada jumalansa sytyttämään uhraamansa vasikka tuleen, mutta eivät onnistuneet. Elia ilkkui heille: "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta." (1. Kun. 18:27) Elian rukoillessa tuli syttyi. Kun paikalle kokoontunut kansa näki tämän, kaikki hämmästyivät ja tunnustivat Elian voittaneen. Elia otti Baalin profeetat kiinni ja tappoi heidät. Pian tämän jälkeen seudulla alkoi ensimmäisen kerran vuosiin sataa.

Kuningas Ahab kertoi tapahtuneesta vaimolleen Isebelille, joka hartaana Baalin palvojana raivostui silmittömästi ja uhkasi surmata röyhkeän profeetan, joka oli tapattanut hänen väkeään.  Elian luo  tuli sanansaattaja, joka ilmoitti, että Iisebel aikoi tappaa hänet. Elia kuitenkin pakeni Hoorebin vuorelle.. Nähtyään jumalallisen ilmestyksen hän voiteli Elisan seuraajakseen profeettana.

Myöhemmin Elia kuitenkin vielä palasi Ahabin luo ja uhkasi, että koska tämä oli tehnyt pahaa, Herra oli hävittävä hänen kaikki miespuoliset jälkeläisensä ja että koirat tulisivat syömään Iisebelin. Nyt Ahab nöyrtyi katumukseen,  mutta kuningatar yritti surmauttaa hänet.   Hengen soturi ja jättiläinen joka juuri oli voittanut pahan armeijan, lähti karkuun yhtä naista – Iisebeliä.

Elia nousi lopulta taivaaseen tulisissa vaunuissa. Hänen vaatteensa putosi, ja Elisa otti sen haltuunsa.

Lähes tuhat vuotta myöhemmin juutalaiset muistivat profeetta Elian yhä. Monenlaisissa kertomuksissa hän esiintyi milloin ihmeidentekijänä, milloin taivaallisena enkeliolentona - mutta ennen kaikkea häntä muisteltiin teräväkielisenä, rosoisena, sinnikkäänä ja hurjaluontoisenakin miehenä, joka saarnasi paatuneelle kansalle kääntymystä takaisin Jumalan puoleen. Kun Johannes Kastaja ilmestyi erämaasta Jordan-virran rannalle ja ryhtyi julistamaan Messiaan tuloa, moni näki hänessä ennustusten täyttymyksen ja Elian manttelinperijän. Näin vaikuttaa ajatelleen myös Jeesus, ja kirkon pitkä perinne hänen jälkeensä.

Kirkastussunnuntaina kerrottiin, kuinka Elia ja Mooses ilmestyvät ja keskustelevat Jeesuksen kanssa, ja taivaalle ilmestyy pilvi, josta kuuluva ääni sanoo: “Myös Elia sai Jumalalta näyn vuorella ja sekä Mooses että Elia välttivät luonnollisen kuoleman. Joidenkin perinteiden mukaan molempien odotettiin vielä palaavan Maan päälle.

Synkretismi valtaa alaa tänäänkin. Opillisuutta ja sitoutumista vierastetaan, uskotaan toisin kuin kirkko opettaa.  Uskonnollisuus ei ole vähenemässä, vaan jopa kasvanut ihmisten henkilökohtaisessa elämässä. Uskonto yksityistyy. Kirkko jää monelle vieraaksi, ja saa kovaa kritiikkiä osakseen.  Uskonnollisuus muuttaa muotoaan. . Kyse on enemmän kokemuksesta ja sosiaalisista suhteista kuin sukupolvelta toiselle siirretystä perinteestä.  Jokainen tekee oman uskontonsa, eikä mitään julkista testaamista voi järjestää.

Siunausta ja sydämen lämpöä syksyysi!

Liisa Myyryläinen

kirkkoherra

Hartauskirjoitus