Kuukauden hartauskirjoitus

 

Valoa kohti

 

Laskiaista laskettiin tänä vuonna liukkailla hangilla. Päivän piteneminen, lisääntynyt valo ja hohtavat hanget kutsuvat ulkoilmaan. Laskiaisena laskeudumme myös paastoon ja pääsiäisen odotukseen. Laskeudumme matkalle elämän yksinkertaistamiseen ja Jeesuksen kärsimystien salaisuuksiin.  Paastomatka antaa mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan arvojamme ja ajankäyttöämme. Ovatko elämässä etusijalla ne asia, jotka arvoissani nostan ykköseksi vai hukkuvatko tärkeimmät asiat kiireen ja suorittamisen alle. Usein onkin niin, että suurin kuorma tulee menneestä tai tulevasta, ei niinkään tästä hetkestä. Menneen murehtiminen ja tulevasta huolehtiminen estävät näkemästä sen, mikä on hyvin juuri nyt. Kristittynä elämisen ikuinen paini käydään siinä, miten vaikeaa on asettua kannateltavaksi; luottaa siihen, että menneet on annettu anteeksi ja että yksin ei tarvitse jaksaa huomisen epävarmuudessakaan.

Jesajan kirjassa paastoon opastetaan näin: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Paaston yksinkertaisuudessa ajatuksena on raivata elämässä tilaa Jumalalle ja lähimmäiselle. Parhaimmillaan paasto ei ole itsen tarkkailua, vaan pikemminkin turhasta irti päästämistä ja suuntautumista itsestä ulospäin. Paastomatka kulkee kohti hiljaista viikkoa ja viimein pääsiäisen iloon. Matkalla ollessa on tärkeää katsoa sekä rinnalle että eteenpäin.  Ja voimme olla huoleti, Kristus valaisee tiemme ja johtaa kotiin.

 

Riina Nieminen

seurakuntapastori

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hartauskirjoitus