Rakkauden laki
Ensilukemalta tuntuu, että sanoilla rakkaus ja laki ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Laki on totuttu yhdistämään aina jotenkin elämään rajoittaviin asioihin. Toisaalta tiedämme hyvin, että lait suojelevat yhteistä elämää. Vaikka ne rajoittavat yksilön vapautta ne yhteisöllisesti merkitsevät pelisääntöjä ja sen seurauksena hyvää elämää.
Olen saanut tänä kesänä olla mukana monenlaisissa juhlissa, jossa on ollut rakkaus läsnä: kastejuhlissa, avioliittoon vihkimisissä, siunaustilaisuuksissa ja mm. konfirmaatiomessuissa. Niissä olemme saaneet iloita ja viettää perhejuhlaa ei vain yksittäisten perheiden vaan koko seurakunnan kannalta tärkeässä merkityksessä. Ne juhlat katsovat tulevaisuuteen!
Rakkaus on elämän perusta ja rakkauden laki on kirjoitettuna sydämiimme. Kuitenkin me ihmiset kaipaamme myös opetusta yhteisestä hyvästä. Tarvitsemme neuvotteluja ja sovittelun taitoja. Elämään kätkeytyy merkillinen lainalaisuus: se mitä teen toiselle, kohdistuu jollakin tavoin myös itseeni. Se kylmyys ja armottomuus, mitä näen toisessa, on jollakin tavoin läsnä myös oman mieleni rakenteissa.
Aitoon anteeksiantamukseen – sellaiseen joka ei ole väärän kiltteyden tai kuvitellun hurskauden meistä esiin pakottamaa – tarvitaan syvää itsessä tapahtuvaa psyykkistä työtä. Sen lähtökohtana on oman vihan, turhautumisen, kaunaisuuden tunnistaminen. Niiden tunteiden, joita pidetään kielteisinä tai hävettävinä. Rehellisyys ja huonoina pidettyjen tunteiden hyväksyminen itsessä on uuden alku. Se mitä nyt tunnen, on luvallista. Sisäisen työskentelyn päämääränä on oppia olemaan myötätuntoinen sekä itselle että muille ihmisille. Rakkaus ja anteeksiantamus kulkevat siis käsi kädessä.
Rakkaus on vaativa laji. Se sisältää myös tahtoa ja sydämen asennetta! Jumala on rakkauden ja armon lähde. Hän on antanut ihmiselle suuren vapauden ja vastuun! Joskus rakkautta on se, että asettaa selkeät rajat! Peiliin katsomalla näkee usein suurimman muutoksen esteen!
Hyvää sydänkesää!
Marianne Kyrönviita
kappalainen
Parkanon seurakunta
