Elämän Leipää

Palasin juuri muutaman viikon vanhempainvapailta takaisin töihin. Lasten kanssa oli mukava touhuta ja leikkiä. Monesti sai vain vierestä ihmetellä sitä energiaa, mitä lapsilta löytyy. Leikkejä seurasi toinen toisensa perään ja välillä isä oli helisemässä, kun iltaisinkin aloitettiin vielä ”iltavillit” (lapset juoksivat taloa ympäri). Kun pojat lopulta sai nukkumaan, ehti hetkeksi pysähtyä sohvalle miettimään elämän pieniä ja suuria kysymyksiä. Päivän aherruksista uupuneena, huomasin usein pohtivani elämän hektisyyttä. Miksi niin usein tulee koettua, että elämä on kuin Kari Kuuvan sanoittamassa biisissä, Daa-da daa-da: ”Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on”? Minne meillä on niin kiire?

Monet ihmiset tänä päivänä väsyvät ja uupuvat. Yksi väsähtää työhön, toinen arjen askareisiin. Vähäiset yöunet, vähäinen liikunta ja epäterveellinen ravinto ovat sellainen yhdistelmä, joka pitkässä juoksussa lamaannuttaa kovapäisimmänkin ihmisen.

Myös moni kristitty väsyttää itsensä. Tavoitellessaan kristityn ihanteen toteuttamista elämässään, hän lannistuu ja väsyy. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus rohkaisee meitä kuitenkin huikealla sanomalla: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Meidän ei tule juosta kristityn ihannekuvan perässä, vaan Kristuksen perässä.

Kristuksen seuraamisessa on kyse Kristuksen omana olemisesta. Hänen yhteydessään löydämme armon, rauhan ja levon. Kristittynä oleminen merkitsee juuri sitä, että minä, kadotettu ja tuomittu syntinen, saan Kristuksen toimittaman lunastuksen tähden olla hänen omansa.

Jeesus sanoo: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Yhtäkään ihmistä Jeesus ei aja luotaan pois. Ei minkäänlaisen asian kanssa kamppailevaa. Ihminen voi kyllä itse lähteä, mutta pois ei ajeta. Oli elämässämme sitten millaisia vaikeuksia tai haasteita tahansa, älkäämme menettäkö luottamustamme Jumalan uskollisuuteen ja rakkauteen. Älkäämme myöskään kuunnelko sydämemme syytöksiä siitä, ettei Jumalan armo kuuluisi meille.

Jumalan sanan ja sakramenttien äärellä saamme olla Jumalan hoidettavina. Jokainen on kutsuttu. Elämän leipä on meitä jokaista varten.

Simi Virtanen, Parkanon seurakunta