Ylösnousseen todistajia 

”Jeesus nousi kuolleista, totisesti nousi!”
Sunnuntain 12.4. aihe johdattaa meidät ylösnousseen todistajien joukkoon. Jeesus oli noussut kuolleista ja tästä alkoi kiiriä ilouutinen ensin haudalle rientäneiden naisten kertomana ja lopulta heiltä, joille Herra ilmestyi. Alkuun tilanne oli hämmentävä, jopa haastava uskoa.
Suru oli murtanut monien mielet, ja naisten uutinen tuntui todella epätodelliselta, ehkä jopa hieman kiukkua nostattavalta, mitä naiset nyt horisevat? Ovatko he menettäneet järkensä?

Millainen Ylösnousseen todistaja sinä olisit?

Olisitko peloissasi ja järkyttynyt kuulemastasi? Olisiko sinulle hankalaa uskoa tapahtunutta?
Olisitko sinä se, joka ei uskoisi saman tien naisten kertomaa tyhjästä haudasta?
Vai olisitko kuin Pietari, josta Luukkaan evankeliumi kertoo; ”Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.”? (Luuk. 24:12)
Voisiko olla, että olisit kuin opetuslapset Emmauksen tiellä? Keskustelisit Jeesuksen kanssa tunnistamatta häntä samantien, kertomalla pääsiäisen tapahtumista ja ihmettelemällä, että nyt jo on kolmas päivä.
Tai ehkä olet kuin Johanneksen evankeliumissa kuvailtu Tuomas, joka epäilijän lisänimen itselleen sai? Toteaisitko, että ”En usko, ellen saa itse nähdä naulanjälkiä hänen käsissään ja pistää sormeani niihin.”? (Joh. 20:25)

Meillä ei ole mahdollisuutta Tuomaksen pyyntöön laittaa sormiamme Ylösnousseen naulanreikiin. Me emme saa kokea sitä, kun Jeesus ilmestyi opetuslastensa eteen sanoen: ”Rauha teille.” Jeesus ei tule rannalle ja pyydä meitä heittämään verkkoja vesille. Emme vedä valtavaa kalasaalista ylös ja istahda rannalle syömään Jeesuksen tarjoamaa leipää.
Mutta me saamme uskoa Jeesuksen sanat Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. ” Meidän tehtäväksemme Ylösnousseen todistajina jää Ylösnousseen Kristuksen sanat: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.” (Mark. 16: 15-16) 

Lasten virressä lauletaan osuvasti: ”Jeesus antoi meille tehtävän. Pääsiäinen jatkua saa. Levittäkää viestiä elämän. Pääsiäinen jatkua saa. Hän kanssamme käy, tuleville teille, kanssamme käy, ilon antaa meille. Jeesus, nousi ylös haudastaan!” (Anna-Mari Kaskinen)
Vaikka pääsiäisen riemullinen juhla on jo juhlittu, ei pääsiäisen sanoma lopu siihen, kun raeruohot viedään pois ja pääsiäskoristeet laitetaan kaappiin. Pääsiäisen sanoma on ikuinen. Sen sanoma jatkuu pitkälle pääsiäisen jälkeen: Pääsiäisen sanoma kutsuu meitä joka päivä julistamaan evankeliumia, ilosanomaa kaikille luoduille. Pääsiäisen rakkauden ateria, muistoateria, ehtoollinen, kutsuu meitä kirkkoon yhteyteen muiden kristittyjen ja pyhien kanssa sunnuntaisin. Varsinkin konfirmoitujen nuorten kaulalla uutuuttaan kiiltävät ristit, muistuttavat meitä tyhjän ristin sanomasta: Kuolema on kukistettu, Jeesus on noussut kuolleista. Jeesus lupasi, että meidän ei tarvitse kertoa ilosanomaa yksin, hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.
 

Maiju Penttilä
Kasvatuksen ohjaaja
Parkanon ev.lut. seurakunta