Milläs minä pääsen taivaaseen?

”Milläs minä pääsen taivaaseen? Pyörälläkö vinhasti polkien? Autollako ajan vaiko raketilla meen? Milläs minä pääsen taivaaseen? Syntini kun hylkään ja tunnustan silloin minä taivaan jo omistan! Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen!”

Nämä vanhat tutut hengellisen lastenlaulun sanat alkoivat tänään pyörimään päässäni, kun ajelin kotoa töihin. Tiesin, että on minun vuoroni kirjoittaa seurakunnan nettivisuille tämä hartausteksti. Tiesin myös, että usein tapana on kirjoittaa ajatuksia tulevan sunnuntain kirkkovuoden teksteihin pohjaten. Tässä kohtaa minulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä millaisia tekstejä juuri ensi sunnuntaiksi oli valikoitunut.

Laulun sanat vain sinnikkäästi pyörivät mielessäni ja lisäksi vahva tunne siitä, että Jumala tahtoo minun kirjoittavan selkeää, yksinkertaista evankeliumia Jeesuksesta. Siis siitä, millä me pääsemme taivaaseen. Tunsin sydämessäni niin vahvaa Jumalan puhuttelua, että tiesin jo siinä ajaessani, etten voi mitenkään ohittaa Hänen tahtoaan. Olisivatpa tekstit mitä hyvänsä, minun tuli kirjoittaa siitä, miten me pääsemme taivaaseen.

Ja tiedättekö, niin vahva oli Jumalan tahto, että tulevan sunnuntain tekstit puhuvat juurikin tästä aiheesta! Istuessani työpöytäni ääreen suorastaan ahmin tekstit, kiitin hiljaa Jumalaa hänen johdatuksestaan tässäkin asiassa ja kirjoitan teille nyt tätä todistusta.  Ensi sunnuntain tekstejä on useita, evankeliumitekstikin on vanha tuttu kylväjävertaus, joka puhuu nimenomaan taivasten valtakunnasta. Mutta haluan lainata tähän kuitenkin hieman lyhentäen toista tulevan sunnuntain tekstin kohtaa: 

”Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset! Ihminen, sano maanmiehillesi: Jos vanhurskas tekee syntiä, ei hänen vanhurskautensa silloin pelasta häntä. Ja jos jumalaton luopuu jumalattomuudestaan, ei hänen jumalaton elämänsä vie häntä tuhoon. Vanhurskas taas ei syntiä tehdessään enää voi turvata vanhurskauteensa. Mutta jos minä uhkaan jumalatonta kuolemalla ja hän sitten kääntyy synneistään ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, palauttaa vaatimansa pantin, korvaa sen minkä on toiselta riistänyt, vaeltaa elämän käskyjen tietä eikä enää tee vääryyttä, hän saa elää. Totisesti, hän ei kuole.” (Hes. 33: 11-)

Tämä on juuri se asia, josta vahvasti koin Jumalan puhuttelua. Meidän tulee ymmärtää, ettemme pääse taivaaseen vain olemalla hyviä ihmisiä tai vain tekemällä hyviä tekoja. Se ei yksin meitä pelasta. Eikä riitä, että on hurskas, tunnettu kristitty. Kun tekee syntiä, on anottava Jumalan anteeksiantoa. Hyvän ihmisen leima ei riitä kumoamaan tehtyä syntiä. Ja yhtä lailla se monen silmissä kaikkein syntisin, jumalatonta elämää elänyt pääsee osalliseksi taivasten valtakunnasta, kun hän nöyrtyy, pyytää syntejään anteeksi, ottaa vastaan uskon Jeesukseen Kristukseen ja hylkää menneen elämänsä.

Jumala haluaa muistuttaa meitä siitä, että jokainen ihminen on samalla viivalla. Jokainen on yhtä löyhästi tai tiukasti taivastiellä, olivatpa hänen ulkoiset merkkinsä mitä hyvänsä. Me emme saa tuomita, vaan meidän tulee rakastaa, kulkea vierellä, auttaa maahan kompastunutta, julistaa ilosanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta ja lakkaamatta rukoilla toinen toistemme puolesta. Sillä yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden me olemme pelastetut.

Siunausta helmikuuhunne toivottaen:
Taru Myllymäki, diakonissa
Parkanon seurakunta

Juhlapyhät ja vuodenkierto Joulu - aatosta loppiaiseen Pääsiäinen - ilon ja elämän juhla Helluntai - kirkon syntymäpäivä
hartauskuva