Hän saapui etsimään meitä

Virressä 506 lauletaan: ”Jeesus, tänne tulit meitä etsimään ja auttamaan. Langenneita, eksyneitä, valon tielle saattamaan.” Jeesuksen rakkauden koskettamana, haluan suostua hänen kutsuunsa. Tahdon uskoa elämäni hänen haltuunsa.

Jumalan sanasta sydämeni saa rauhan. Siinä kuuluu armon ääni. Muistan Raamatun lohdutuksen: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut, antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”

Tämän armon sanan saan rukoilla painuvan sydämeeni. Tarvitsen sitä, sillä niin helposti sydämeni alkaa kovettua. Minusta tulee omavanhurskas ja uskon pärjääväni omilla ansioillani. Samalla minua uhkaa, että tulen kovaksi myös lähimmäisteni suhteen. Arvostelen heidän elämäänsä ja asetan vaatimuksia, joita en itsekään kykene täyttämään.

Herra, luo minuun puhdas sydän. Opeta minua rukoilemaan itseni ja muiden puolesta. Kuten profeetta Hoosea kehotti kansaansa sanomaan Jumalalle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.”

Mitä voisimme muuta Jumalalle antaa? Kaikki, mitä täällä on, kuuluu Hänelle. Paras ja ainoa lahjamme, jonka voimme Jumalalle antaa, on sydämen vilpitön rukous. Kunnian, kiitoksen ja ylistyksen antaminen Jumalalle. Kääntyminen elävän Herran puoleen ja luottaminen Hänen armoonsa meitä syntisiä kohtaan.

Simi Virtanen

seurakuntapastori

Parkanon ev. lut. seurakunta


puuristi, alttari, raamattu